Käytiin ystävien kanssa juustolassa, jossa tehdään myös puukenkiä.
Hollannissa on enää kolme paikkaa, missä tehdään puukenkiä ja tämä on yksi niistä. Kuvassa on hääkengät, jotka tunnistaa kaiverruksista.

Kenkiä on joka paikassa, katossakin. Kenkien myyntisesonki on huhtikuusta lokakuulle. Kuvassa vasemmalla myyjä, Fred, Edith ja Pracilla.
Tässä myyjä esittelee miten kenkien muoto tehdään saksalaisten keksimällä koneella ja kengät tehdään kanadalaisesta puusta. 

Tämä on naisten värikäs tanssikenkä ja miehille on tummat kengät. Puukengät ovat yllättävän kevyet.

 Harja- tai kampateline, miten vain.

 Kengät kauniisti rivissä.

 Tässä valitaan mitä ostetaan tuliaisiksi.

 Lapsille on omat kengät, tottakai!

Ostimme juustoa, joka on pyöreää ja maku paranee vanhetessa. Täällä oli esillä myös useampia vuosia vanhoja juustoja.

Myyjä kertoo Edithille miten lehmät tulevat itse lypsyaitaukseen ja miten ne lypsetään koneellisesti.

Juuston tekemiseen käytetään perinteistä reseptiä ja mausteena käytetään erilaisia yrttejä. Saimme maistaa juustoja, joissa oli mausteena valkosipulia, pippuria ja savustettua juustoa.

Aioin mennä syömään Kroneberg ravintolaan, mutta paikka on varattu. Kävin syömässä salaattia Uilenstede Cafessa. Ei huono vaihtoehto ollenkaan. Ruoka oli maukasta ja edullista.

Tentin jälkeen oli mukava rentoutua elokuvissa. Luontoelokuva Hollannin luonnonvaraisista eläimistä.

Kotiinlähtöpäivänä tulin Unmeshin kanssa lentokentälle. Onneksi hän oli auttamassa, sillä matkalaukku painoi todella paljon. Yli sallitun ja minun piti ostaa ylimääräinen laukku.

Kotona oli lunta vielä tulopäivänä näin paljon. Lomaviikon aikana lumi on huvennut pois kokonaan.

Soitin äidille syntymäpäiväonnitelut!

Koulun varoitusmerkki valoilla. Valot palaa, kun auto tulee kohti.

Metsässä tuli vastaan pieniä tonttuja. 

Tonttu näytti lappua, mutta en ymmärtänyt sitä. Se oli hollannin kieltä.

Nyt ensimmäistä kertaa huomasin tekopesän. Olisiko se haikaralle?

Sirkka toi joulukalenterin ja jouluun on enää kuusi päivää. 

Kotiin lähden pe.

 Harmaahaikara lensi lähitalon katolle, kun tulin liian lähelle.

 Täällä on paljon erikoisen värisiä sorsia.

 

Tässä vielä erikoisempia sorsan värimuunnoksia.

 

Nämä raiteet ovat Amsterdamse Boseen kulkevan tien varrella. Raiteet kasvavat pitkää ruohoa ja olen ajatellut, ettei siinä kulje junaa. Mutta yllätys, yllätys siinä meni juna ja konduktööri kävi pysäyttämässä liikennettä ja hyppäsi takaisin junaan. 

Oikein tarkasti kun katsoo, niin koristelut näkyvät junan ikkunoissa. Onkin siis kysymys syntymäpäiväjunamatkasta. Juna kulkee vain erikoistilanteissa.

Iltavalaistu Amstelveen klo 19.

 

13 päivä perjantai alkoi katasrofilla, WC-pönttö oli tukossa. Soitin DUWO:n ja siellä rouva lupasi, että mies tulee korjaamaan sen maanantaina. Minä tivasin, että missä me (12 asukasta) käymme wc:ssa koko viikonlopuna ajan. No, korjausmies kävi hoitamassa homman. 

Tässä näkymä pesuhuoneesta ja tuossa suihkuhuoneessa oli lattiakaivon tukos pari viikkoa sitten. Uskon, että DUWO:ssa tuntevat minut jo nimeltä kun niin usein olen soittanut sinne, mutta aina on jotakin korjattavaa. 

Keittiössä on pitkä tiskipöytä ja molemmissa päissä on hellanlevyt. Uunia ei ole ollenkaan, mutta mikro kyllä löytyy.

Uilenhof on meidän pihapiirin tuntumassa oleva siirtolapuutarha.

Tämä herra on yhtenä jäsenenä siirtolapuutarhatouhussa. Yhteensä jäseniä on 20 ja jokaisella on oma palsta viljeltävänä. Vanhempi herra esitteli minulle koko alueen ja kertoi, että hän on istuttanut puutarhaan aprikoosi-, mantelipuita. Siellä on erilaisia ruusuja, viinirypäreitä ja erilajikkeita mansiikkaa ym.

Hänellä on ankkoja ja niitä kuvatessani omistaja tuli kysymään, että haluanko tulla kuvaamaan ankkoja lähempää. Halusinhan minä ja niin hän kertoi mitä viljelee palstallaan.

Kun menin lähemmäksi ankat rupesivat kaakattamaan. Yläkuvassa taustalla näkyy kanankoppi, mutta kanat pysyivät visusti sisällä. Kanoja on kaksi ja joka päivä tulee yksi muna.

Alue on aikanaan ollut joutomaata ja nyt siinä on upea puutarha.

Yliopisto on valmistautunut joulunviettoon.

 Yliopiston logo iltavalaistuksessa.

 Hirvi vai poro. Näyttää enemmän porolta.

Kuutamo ja ohi lentävä kone.

Unmesh toi maistettavaksi Intialaista ohutta crispiä. Nämä paistetaan suoraan levyllä ja mausteena käytetään kuminaa. Kiva maku ja taas uusi makuelämys.
Unmeshilla on rullalauta ja hän reväytti selkänsä, joten minä vuorostani autoin ystävää ja hieroin hänen selkäänsä. Apua annetaan puolin ja toisin.

Olin ladannut juuri chipkorttiini lisää rahaa ja ihmettelin miksi raitsikassa leimaus näytti punaista. Menin asemalle ja selvisi, että olin unohtanut leimata itseni ulos metrosta. No, valitusta varten piti täyttää kasa papereita, mutta ongelma oli siinä, että kaikki oli hollanniksi. Onneksi opiskelukaver auttoi kaavakkeiden täyttämisessä. 

Ensimmäistä kertaa mittari kävi pakkasen puolella ja aamulla katot olivat kuurassa.

Kävin elokuvissa katsomassa Audrey Hepburnin elokuvan. Olin nähnyt sen aikaisemmin televisiosta, mutta se ei haitannut yhtään, sillä en muistanut juonesta juuri mitään.

Tulossa vieraita ja minulla oli mahdollisuus tarjoilla suomailaisia herkkuja, poroleikkelettä ja hirvipateeta.

 Edith ja Pracilla.

Itselaukaiseva kamera ja ehdin itsekin kuvaan mukaan. 

Suomalainen leipäjuusto ja lakat maistuivat todella hyvälle. Molemmat vieraat ihmettelivät miten hyvin lämmitetty ja hieman pehmeä juusto sopii hieman kirpeän lakan kanssa niin hyvin.

Suomalaista herkkua. Kiitos Sirkka!